Sallan Naruskajoki Special
Naruskajoki – Sallan salainen harjusjoki
Naruskajoki ei juuri esiinny suurten kalastusjokien markkinahulinassa, ja se on syy miksi tänne kannattaa tulla kalastamaan. Naruska sijaitsee syrjässä pohjoiseen johtavilta valtateiltä, joilta joutuu koukkaamaan reilusti vieraillakseen näillä kalavesillä – mutta matka maksaa vaivan takaisin moninkertaisesti. Joki alkaa Naruskajärvestä ja yhtyy 50 kilometrin matkan jälkeen Tenniöjokeen ja edelleen Kemijokeen Savukosken kohdalla, ja se on yksi niistä harvoista Lapin joista, joilla on oma, elpyvä luonnonkantansa.
Naruskajoki saa kalamiehiltä ylistäviä kommentteja
Naruska oli yksi ensimmäisistä Lapin joista, joka uiton päätyttyä entisöitiin mahdollisimman lähelle luonnontilaa, ja joen luontainen kalakanta on entisöinnin jälkeen koko ajan paranemaan päin – kaikki luontaiset kalalajit lisääntyvät Naruskajoessa ja sen kymmenissä sivujoissa.
Joessa riittää kalastettavaa jokaiselle. Alimmaisen Suoltijoen ja Naruskajoen yhtymäkohdasta alkaa parinkymmenen kilometrin mittainen suvantoinen osuus, jossa saaliina odottavat lihavat harjukset sekä siiat. Ylempänä Pikku-Siekakönkäästä alkaa kymmenen kilometrin mittainen koskiosuus, jossa joki on 20–50 metriä leveää, runsasvetistä ja vaihtelevaa – perhokalastajan ja viehekalastajan erinomaisesti tavoitettavaa jokea. Joen yläjuoksulla sijaitseva Tammi on monelle konkarille jo ennestään tuttu pyhättö, ja Naruskan kylän kohdalla on kalastajien kokemusten mukaan parhaat harjussaaliit. Viimeinen koski, Suukoski, on oma tarinansa. Kosken jälkeisissä suvannoissa majailee hyvää kokoluokkaa olevaa harjusta, joista on saatu muutamia jallitettua halsterille asti. Siekakönkään yläpuolinen koskea on puolestaan kuvailtu todella nautinnolliseksi kalastettavaksi, ja pintasyönti Tammelta alaspäin Porttikoskella on saanut kalastajilta ylistäviä sanoja.
Naruskan harjus on kunnioitettava vastus. Joelta on nosteltu yli 44-senttisiä pulskia harreja, ja suurimmat yksilöt ovat ylittäneet 50 senttimetrin rajan – vaikka juuri se suurin on saattanut pyristellä haavista takaisin syvyyteen ja jäänyt elämään seuraavaan tarinaan. Kokenut kalastaja voi onnistua isompienkin kanssa, mutta kyseessä on erittäin haastava joki muun muassa kirkkautensa vuoksi – Naruska ei luovuta salojaan helposti. Jänkäkoira tuntee nämä vedet ja osaa viedä sinut juuri sinne, missä lihavan harrin selkäevä leikkaa pinnan.
Joessa riittää kalastettavaa jokaiselle. Alimmaisen Suoltijoen ja Naruskajoen yhtymäkohdasta alkaa parinkymmenen kilometrin mittainen suvantoinen osuus, jossa saaliina odottavat lihavat harjukset sekä siiat. Ylempänä Pikku-Siekakönkäästä alkaa kymmenen kilometrin mittainen koskiosuus, jossa joki on 20–50 metriä leveää, runsasvetistä ja vaihtelevaa – perhokalastajan ja viehekalastajan erinomaisesti tavoitettavaa jokea. Joen yläjuoksulla sijaitseva Tammi on monelle konkarille jo ennestään tuttu pyhättö, ja Naruskan kylän kohdalla on kalastajien kokemusten mukaan parhaat harjussaaliit. Viimeinen koski, Suukoski, on oma tarinansa. Kosken jälkeisissä suvannoissa majailee hyvää kokoluokkaa olevaa harjusta, joista on saatu muutamia jallitettua halsterille asti. Siekakönkään yläpuolinen koskea on puolestaan kuvailtu todella nautinnolliseksi kalastettavaksi, ja pintasyönti Tammelta alaspäin Porttikoskella on saanut kalastajilta ylistäviä sanoja.
Naruskan harjus on kunnioitettava vastus. Joelta on nosteltu yli 44-senttisiä pulskia harreja, ja suurimmat yksilöt ovat ylittäneet 50 senttimetrin rajan – vaikka juuri se suurin on saattanut pyristellä haavista takaisin syvyyteen ja jäänyt elämään seuraavaan tarinaan. Kokenut kalastaja voi onnistua isompienkin kanssa, mutta kyseessä on erittäin haastava joki muun muassa kirkkautensa vuoksi – Naruska ei luovuta salojaan helposti. Jänkäkoira tuntee nämä vedet ja osaa viedä sinut juuri sinne, missä lihavan harrin selkäevä leikkaa pinnan.
