Kemijärvi on lähes 21 000 hehtaarin järviallas pohjoisessa Lapissa, Kemijoen vesistön sydänmaa, jota reunustavat lukuisat sivujoet ja pienemmät järvet. Monelle kalastusmatkailijalle se on vain kaupunki tien varrella matkalla kohti Saariselkää – mutta niille, jotka osaavat lukea karttaa oikein, se on päätepiste.

Harjus on Kairin kiistaton kuningas. Kairijoella on elinvoimainen ja luontaisesti uudistuva harjuskanta, ja kokeneet kävijät tietävät sen. Vuosien varrelta on kertynyt tarinoita mittakaloista, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa – yhden kokeneen kairikalastajan ennätysharri ylsi 48,5 senttiin, mutta suurin koskaan joelta nähty on ollut 4-vuotiaan pojan rantauttama 53-senttinen harjus, jonka rantautuksessa ja vapauttamisessa isäkin tarvittiin avuksi. Joen valtakala, pintaperhoon mieltynyt harjus viihtyy hitaasti virtaavissa suvannoissa, mutta myös koskien niskoilla ja loppuliu'uilla – monipuolinen joki, joka antaa kalastajalle vapauden valita oma tapansa.

Paikka puhuttelee niin aloittelijaa kuin konkaria. Tiheiden siikaryteikköjen lisäksi Kairijoelta löytyy tilaviakin takaheittopaikkoja, mikä tekee siitä harvinaisen reilun valinnan myös niille, jotka vasta hiovat heittotekniikkaansa. Kokeneet kalastajat puolestaan arvostavat joen monimuotoisuutta: joki on itsessään erittäin kaunis ja monimuotoinen, ja siellä voi kokenutkin luonnonkalapuritanisti unohtaa omat periaatteensa ihan vain tuijottamalla jokea. Jänkäkoira opastaa sinut parhaille harjuspaikoille juhannuksen jälkeisestä sesongin huipusta syksyn ensiviileisiin saakka – yöttömän yön valossa, lappilaisen erämaan keskellä, siellä missä harri nousee.

Hauki – Kemijärven kiistaton hallitsija

Kemijärvi on haukijärvi. Voimalaitosaltailla hauki ja kirjolohi käsittävät puolet saaliista, ja Kemijärvi ei tee poikkeusta: vahvakantainen hauki hallitsee lahtia, salmia ja karikkoisia selkiä tavalla, jota ei arvaisi ennen kuin on itse käynyt tarkistamassa. Karikot, matalikot, syvempien lahtialueiden penkat ja selkäkarikoiden liepeet ovat loistavia paikkoja tavoittaa todellisia mörssäreitä, ja salmipaikkojen vahvat hauet aktivoituvat eritoten vesien viiletessä. Kemijärven kokoluokassa hauki ei tarkoita lahdenperukkien kiloisen kasvattia – täällä mitataan ja punnitaan kalat oikeasti vasta kun kokoa riittää.

Kemijoki Oy on järjestänyt alueella uistelukisoja, joiden ajaksi on tasoitettu veden juoksutusta pinnankorkeuden vaihtelun vähentämiseksi – merkki siitä, että uistelu on vakavasti otettava kalastusmuoto näillä vesillä.
Ammattilaisvetouistelijat tietävät, että pehmovieheuistelu isoilla kumivieheillä toimii hitaammassa vetovauhdissa kuin perinteinen vaappuveto, ja syvempien selkien rinteissä syksyllä isot hauet löytyvät saaliskalojen perässä. Kemijärvellä syvyyttä on riittävästi, ja kaikuluotain palkitsee etsijän.

Suurhauki – unelma, joka on mahdollinen

Sisävesien suurhauki on oma maailmansa. Järvivesillä suurhauen kalastus on useimmilla järvillä vain uistelun kautta mahdollista vapavälinein – toisin kuin merellä, jossa heittämällä tavoittaa isot yksilöt matalasta. Kemijärven kokoluokassa tämä tarkoittaa käytännössä pitkiä uistelureissuja syvänteiden reunoilla ja selkien karikkoalueilla. Talvella kylmässä vedessä vieheissä kannattaa suosia hitaasti uppoavia jerkkejä pitkillä pysäytyksillä, ja välivedessä syksyllä selkäkarikoiden lievealueet sekä syvempien lahtien penkat antavat mahdollisuuden tavoitella todellisia mörssäreitä.

Harrastajafoorumeilla tunnustettu totuus on, että kymppihauki on suurhauki – mutta todella suuri hauki alkaa vasta kahdentoista kilon kohdalla. Lähes metrinen yksilö on monelle tavoite, jonka saavuttaminen vaatii vuosia oikeita paikkoja, oikeita välineitä ja hyvää lukemista. Kemijärvi tarjoaa nämä mahdollisuudet – mutta järvi ei kerro salojaan ensimmäisellä vierailulla.

Kemijärven kaupungin lähijoista Vikajoki on se, josta tietävät puhuivat jo ennen kuin internet toi harrastustiedon kaikkien ulottuville. Vikajoen luontaisia saalislajeja ovat ahven, harjus, hauki, made, siika sekä taimen, ja sallitut kalastusmenetelmät ovat heittokalastus sekä perhokalastus. Vikajoki näyttää kartalla maittavalta, ja paikallisten kalamiespiireissä on jo pidetty keväistä perhotaimenta siimassa Kemijärvelle menevän maantiesillan lähistöltä. Joen varrelta avautuvat myös Köyryn, Pirttijärven ja Venejärven vesistöt, joissa kaikissa elää järvitaimenta ja siikaa.

Kemijärven kaupunkia ympäröivät sivujoet palkitsevat ne, jotka jaksavat tutkia karttaa. Javarusjoesta, Outijoesta ja Ruopsajoesta on kesäkaudella tiedossa useita yli 40-senttisiä harjuksia, ja isoimmat hätyyttelevät jo 50 senttiä. Nämä eivät ole tuntemattomia paikkoja paikallisilta – mutta matkailijoiden joukossa ne ovat edelleen aliarvostettuja. Kalkonniemi on paikallisten tiedossa oleva seisovan veden paikka, josta saa todella isoja ahvenia ja haukiakin.

Kemijärven suuruus on sekä sen vahvuus että haaste. Kemijärven alueelle on istutettu vuosina 2010–2023 yli 130 000 järvitaimenta, lähes miljoona siikaa sekä yli 34 000 kuhaa – istutukset, jotka nostavat kokonaisuuden tasoa merkittävästi luontaisten kantojen rinnalla. Luusuan seuduilta pitäisi saada taimenta, Tossan selältä ja Tossanlahdelta luusuan lähistöltä on saatu hyviä taimenia, ja hyvänkokoista ahventa löytyy melkein joka paikasta.

Kemijärvi ei ole järvi, jossa kaikki on jo ennestään tuttua. Se on järvi, joka palkitsee pitkäjänteistä etsijää – sitä, joka käy ensimmäistä kertaa löytämässä lahden, toista kertaa ymmärtämässä miksi se toimii, ja kolmatta kertaa tietäen täsmälleen mihin veneen ohjaa. Opas, joka on käyttänyt tähän järveen vuosia, lyhentää oppimismatkaa radikaalisti.