Jänkäkoira on Vuostimossa, Pyhätunturin kupeessa toimiva kalastustuksen ja eränkulkemisen opaspalveluita tarjoava yritys.

Yritys sai alkunsa perustajansa Juhani Korplen vuosikymmenten yli jatkuneesta kalastusharrastuksesta. Sittemmin päätös perustaa yritys vahvistui Junnun osallistuessa kalastus- ja eräopas koulutukseen Ammattiopisto Lappian Muonion toimipisteessä. Junnu valmistui auktorisoiduksi kalastus- ja eräoppaaksi vuonna 2022.

Isäni Martti taisi olla se joka aikoinaan vei minut ensimmäisiä kertoja Kyrönjoen rantaan onkimaan ja katiskaa kokemaan. Ikää oli varmaan kuusi tai seitsemän vuotta. Tuolloin kesät kuluivat muutoinkin läheistä vanhankirkon jokivartta ja sen viereistä Reininkoskea tähystäen. Kun lopulta sitten sain vielä kokeilla Martin jo elämää nähnyttä umpikelaa, jokin loksahti paikoilleen. Sehän oli menoa kun siiman päähän iski elämäni ensimmäinen terhakas hauki. Siitä hetkestä, veden kimmellyksestä ja vavan taipumisesta, heräsi loppuelämän mittainen saalistusvietti – se sama polte, joka saa meidät kalamiehet edelleen valvomaan öitä ja suuntaamaan ottipaikoille aamuin, päivin ja öin.

Kun vuonna 2010 ostimme Pyhätunturin kupeesta Vuostimon vanhan kansakoulun, palaset loksahtivat kohdilleen. Mahtava, syvä ja arvaamaton Kemijoki virtasi muutamien metrien päässä koulun takana. Siinä ei suuria jatkopäätöksiä tarvinnut kauaa miettiä. Matkailuyrittäminen oli jo pitkään ollut elinkeinoni monellakin tapaa, mutta joen rannalla seisoessani oivalsin jotain etiäisen kaltaista. Voisiko kalastusoppaana toimiminen olla keino yhdistää suurin intohimoni ja ansio? Halusin luoda jotain sellaista, mitä itsekin kalastajana arvostan: aitoja kohtaamisia ja konstailematonta opastusta kalamieheltä kalamiehelle.

Vuonna 2014 perustin yritykseni. Siitä alkoi matka, jota on ohjannut halu tarjota muillekin se perin juurin vavahduttava elämys, jonka vain Suomen suurimman joen suurhauen isku voi antaa.

Lapissa käy paljon omatoimisia ja osaavia kalastajia, uistelijoita, virvelöijiä ja perhokalastajia. Monet etsivät sitä elämänsä kalaa. Koen vahvasti, että he ansaitsevat jotain paljon parempaa ja aidompaa. Uskon, että voin tarjota jotain sellaista joka koostuu vuosien varrella hankituista kokemuksista ja monesta kantapään kautta opitusta yksityiskohdasta. Näkisin, että kalastus on monen muun harrastuksen tapaan laaja kokonaisuus, joka koostuu lukemattomista eri osista.

Parhaat kokemukset rakentuvat monista rinnakkaisista tekijöistä kuten perinnetarinoista, ottipaikkavihjeistä, sää- ja paikkatiedosta, kalamiesten kertomista tarinoista, Lapin henkevistä myyteistä ja legendoista ja monesta pienestä detaljista, joita vain vuodet kerryttävät kalamiehen viehepakkiin.

Syventävät tarinat tarjoavat itse asian, eli saaliin saamisen lisäksi kalastukseen liittyvää syvempää kokemuksellista ja elämyksellistä sisältöä.

Kokemukseni mukaan kalamiehet arvostavat muiden kalastajien vuosien yli kerryttämää tietoa. Eli esimerkiksi tietoa siitä miten juuri oikean ajankohdan huomioiva perho ui tarkkaan valitussa kosken pyörteessä tai siitä missä viehe parhaiten tavoittaa karikon reunassa lymyävän suurhauen.

Oikea kalakaveri ei vain vain näytä paikkoja, hän elää mukana hetkessä, osana luontoa, lukien veden polveilua, tahdistuen kalastettavan kalan mielenliikkeisiin ja ollen osana vertaisen kalamiehen kokemusta. Kalastus on jaettua iloa ja vaikkapa pitkän kalastustarinaperinteen ylisukupolvista jatkamista.

Kun on nähnyt kalastukseen liittyvää toimintaa vuosikymmenten yli, niin sitä ei enää tyydy tavalliseen. Siksi halusin myös yrityksestäni oman näköiseni ja hieman erilaisen. Halusin alusta asti viedä kalastuselämyksen ja tarinallisuuden astetta pidemmälle. Näin miten monet opastukset päättyvät siihen, että tullaan rantaan, pakataan auto, kätellään ja ajetaan pois.

Minusta se tuntuu kalastukseen liittyvän elämyksen jäämiseltä kesken.

Ajattelen, että oikea kalaretki ansaitsee arvoisensa kulun ja vielä muistettavan päätöksen. Siksi me emme vain kalasta – me elämme yhdessä jaetun hetken osana luontoa ja saaliin saamista. Siihen kuuluu ikiaikainen ja hieman henkeväkin ajatus siitä, että me kunnioitamme myös muuta olevaista, luontoa ja saalista. Siksi retkemme päättyy usein laavulle ja tulen äärelle, jossa päivän saalis valmistetaan ruoaksi. Siinä nuotion kipinöidessä ja rätistessä taustalla, kerrataan päivän parhaat tärpit, saadut, vapautetut ja karanneet kalat ja jaetaan todelliset onnistumiset.

Siinä ollaan ikiaikaisella tavalla kalevalaisen keskisen ytimessä, ylisen ja taivaankannen alla, kalamiesten kesken.